Luomuksia

Viisivuotias tuli luokseni ja sanoi: mä haluan runoilla.
Hän mietti, saneli lauseita hitaasti, maisteli sanoja ja teki uusia. Kirjoitin muistiin:

"Metsässä maailma muuttuu kuin meri
maidossa taas kuin kuu.
Kuussa kuin kultainen korkki,
korkissa korttelin mortti,
mortin sisällä
maito muuttuu mansikaksi."

Ja toinen, kun oli henki päällä:

"Ryysään reilusti ruskeaa rohtoa,
ruskeasta rohdosta rallia tehdään,
rallia ajetaan hienoin autoin,
muttei tiparaa maitoon laitaan,
laidasta liuskaksi lätyksi."

(Jälkimmäiseen poika sanoi saaneensa idean, kun makaili sängyn päällä ja tavaili nimiä kirjanselkämyksistä; hyllyssä on kirja nimeltä Reilusti ruskeaa.)

Töitä ja päiviä

Paluu

Jospa aloittaisin taas bloggauksen.

Koko hela torstai

Helatorstai oli kiva, pyhä keskellä viikkoa, tuli tarpeeseen, sekoitti rytmit, antoi uutta ajateltavaa. Mies laittoi ruuat (ah että rakastuinkin ruuanlaitosta pitävään mieheen) - teki mm. ekaa kertaa itse sushia, josta keskimmäinen ja kuopus eivät niin piitanneet, mutta esikoinen söi senkin edestä. Ja minä.

Kukkiakin sain. Pienissä käsissä itse rusennellun kimpun keltaista. Ihanimpia lahjoja nämä.

"Mä oon iso tyttö"

Kuopuksella on painokas mielipide useimpiin asioihin. Niin myös siihen, kun kutsun häntä äidin pikku kullaksi tai pieneksi tytöksi. "Mä oon iso."

Joskus koetan eläytyä siihen, millaista on kasvaa kahden eläväisen isoveljen pikkusiskona. Isoveljet ovat idoleita, mutta etenkin keskimmäisen kanssa on myös alituista pientä reviirienselvittelyä ja mustasukkaisuusdilemmaa. Kuopus leikkii sujuvasti cowboyta, autorataleikkejä ja takaa-ajoa, hän potkii palloa ja osaa pitää puolensa. Mutta eniten hän kuitenkin leikkii nukeilla ja pehmoeläimillä. Hän hoivailee niitä, laittaa nukkumaan, peittelee pienellä nenäliinapeitolla. Kanniskelee, työntää nukenrattaissa.

Jokainen lapsi etsii oman lokeronsa perheessä. On selvää, että meidän perheessä tyttölokero on kuopukselle vapaana, siellä on tilaa. Hänen tyttöyttään ihaillaan, ihmetellään, koska se on niin uutta, niin omanlaistaan. Ja pakko myöntää: minustakin on kiva ostaa vaaleanpunaisia vaatteita kahden pojan jälkeen - oijoi kyllä! Jos kuopus jonain päivänä ilmaisee inhoavansa vaaleanpunaista, lupaan lopettaa sen heti.

Ulkoilmaelämää

Kevät - ihan kesän korvalla.
Ollaan siirrytty taas ulkoilmaelämään, ovet auki, ilma virtaa.
Intiaanit ovat liikkeellä.

On taas kevät...

Rairuohoa & virpomavitsain askarrusta täällä päin.
Ja musiikkihimoa. Ja matkoista haaveilua!

Huomenna naapurit saavat poikien omin pikku kätösin tekemät vitsat. Kuopuksen versio virpomislorusta: pitsa sulle, palkka mulle!